Päätin kirjoittaa aiheesta, joka varmaan koskettaa useampaa paria ja perhettä kuin tulisi ajatelleeksikaan.
Alkoholista tulee ongelma parisuhteeseen ja vanhemmuuteen, kun jompikumpi puolisoista käyttää sitä liikaa ja/tai siitä tulee toistuvasti riitaa. Siitä, mikä taas on liikaa, ei välttämättä olla samaa mieltä.
Ennen vanhemmaksi tuloa on jokseenkin vapaasti voitu juhlia ja käyttää alkoholia eikä siitä ehkä silloin olekaan tullut harmia tai riitaa. Vanhemmaksi tulo aiheuttaa alkoholin käyttöön uudenlaisia rajoja. Jos kumpikin vanhempi ei ole tätä omaksunut, voi vastuu lapsista jäädä vain toisen harteille, toistuvasti.
Erilaiset alkoholiarvot voivat myös aiheuttaa kiistoja. Jonkun mielestä edes viinin juominen aterialla ei ole soveliasta. Toisen elämään se on voinut kuulua jo lapsuudenperheen mallina eikä hänestä siinä ole mitään kummallista. Mitä enemmän näistä pystytään suoraan ja avoimesti juttelemaan, sitä parempi.
Puolison liiallinen alkoholin käyttö voi muodostua isoksi säröksi parisuhteeseen. Alkoholin käyttö voi salakavalasti lisääntyä ja muuttua riippuvuudeksi pikku hiljaa. Alkaa tulla ylilyöntejä, piilopulloja, haavereita. Nämä ovat asioita, joista ei todellakaan Instargramin päivityksiin haluta laittaa kuvia eikä asiasta haluta puhua kuin ehkä parhaalle, luotettavalle ystävälle. Ongelmaa leimaa kummallinen, myös toista osapuolta syyllistävä häpeä. Asiasta puhuminen voi aiheuttaa riitaa ja syyllistämistä. Puolison liiallinen alkoholin käyttö onkin tutkimusten mukaan yksi eroon johtava tekijä.
Turhaan ei Tommy Hellsten ole lanseerannut käsitettä virtahepo olohuoneessa kuvaamaan alkoholismia tai jotain muuta salaisuutta tai vaikeaa asiaa: se on häpeällinen, siitä ei puhuta, sen olemassaolo kielletään vaikka se vaikuttaa suunnattomasti koko perheen elämään.
Myös pettymykset kuuluvat toistuvasti alkoholistin kanssa elävän arkeen (ja juhlaan). Jos puoliso katuu esim. aiempia ylilyöntejään ja lupaa muuttaa tapojaan sen kuitenkaan onnistumatta, on pettymys sekä liikaakäyttävälle itselleen että puolisolle ja mahdollisesti myös lapsille suuri. Asiasta tulee pikku hiljaa ahdistava seikka, joka saattaa painaa läheisten mieltä koko ajan. Mieli alkaa ennakoimaan: ai niin, on perjantai, onkohan puoliso käynyt jo ostamassa viikonloppusatsinsa. Ilo tulevan viikonlopun vapaista kaikkoaa.
Jos liikaa alkoholia käyttävä osapuoli ei itse näe asiaa millään lailla ongelmana, on asiaan vaikea saada muutosta. Jos ongelma pääsee riippuvuuden tasolle, siitä muodostuu iso jarru toimivalle parisuhteelle. Ammattilaisenkaan on vaikea auttaa paria silloin, jos haasteiden perimmäinen syy näyttää olevan alkoholi. Ongelma pitäisi yksilöavun turvin ensin hoitaa kuntoon, ennen kuin suhteen haasteisiin voidaan pureutua kunnolla. Itse parisuhdeohjaajana ohjaisin parin perhe- ja/tai paripsykoterapiaan ja alkoholiongelmaisen henkilökohtaisen avun piiriin.
Se, missä minä itse kokisin voivani auttaa, olisi yhdessä parin kanssa miettiä, onko parisuhteessa jotain sellaista, mikä ehkä ylläpitää juomista. Ammattilainen voi myös auttaa käsittelemään molemman osapuolen tilanteen takia virinneitä, usein hyvin hankalia tunteita. Jos alkoholin käyttö ei ole edennyt riippuuvuuden tasolle, silloin totta kai myös parisuhde- tai vanhemmuusohjauksessa voidaan jutella erimielisyyksistä alkoholin käytössä tai erilaisista alkoholiarvoista.
Kun lapset ovat pieniä, voi ongelma jäädä heidän osaltaan vielä katveeseen, jos vain toinen vanhemmista juo. Kun toinen vanhemmista on toimintakuntoinen ja huolehtii arjesta, ei ongelma ehkä näyttäydy lapsille varhaisessa vaiheessa. Ongelman edetessä ja lasten kasvaessa he kuitenkin ymmärtävät ja näkevät enemmän. Myös ilmapiirin he tietysti aistivat varsinkin jos ongelma alkaa muuttaa perheen ilmapiiriä ja vanhempien välit kiristyvät.
Jos tilanne menee siihen, että lapset näkevät toistuvasti toisen vanhempansa humalassa, se on heistä hämmentävää, ja voi olla pelottavaa. Tutkitun tiedon mukaan jo vanhemman vähäinenkin humaltuminen voi aiheuttaa hämmennystä lapsissa: miksi tavallisesti turvallinen isä tai äiti käyttäytyy noin omituisesti?
Se, että päättää lähteä suhteesta alkoholin takia ei ole helppo päätös. Jos tunteita ja rakkautta suhteessa no jäljellä, on lähteminen vielä vaikeampaa. On tavallista, että riippuvainen on selvin päin entinen, rakastava oma itsensä ja katuu käytöstään. Lähtöä miettivä pohtii, mitä puolisolle tapahtuu, jos hän lähtee. Sääli ei ole kuitenkaan oikea motiivi jatkaa parisuhteessa.
Päätöksen luulisi äkiseltään olevan helpompi, jos suhteessa on väkivaltaa, mutta tunnettu on se ilmiö, että kulissien takana suomalaisissa perheissä peitetään meikkivoiteella mustaa silmää tai kaadutaan kummallisen usein portaissa viikonloppuna.
Kuten muissakin riippuvuussairauksissa, on alkoholistin puolisolla itsellään vaara sairastua henkisesti tai langeta samaan ansaan eli alkoholisoitua. Sen miettiminen, onko hän valmis ”pilaamaan omankin elämänsä ” toisen aikuisen ihmisen ongelman takia voi olla ajankohtainen. Tässä kohdataan myös kysymyksiä arvoista, ihmiskäsityksistä ja yleensä maailmankatsomuksesta punnitaan. Jos alkoholismin näkee sairautena, voi tuntua säälimättömältä ajatus jättää ihminen yksin. Alkoholismiin erikoistuneet ammattilaiset ovat sitä mieltä, että lähtemättä jättäminen on yksi juomisen mahdollistava asia. Jos täytyy valita juomisen lopettaminen tai sen jatkaminen ilman perhettä ja puolisoa, voi se herättää joskus ongelmaisen itsensä suostumaan ulkopuoliseen apuun. – Hanna
P.S. Monenlaista apua on myös saatavilla, jos tuntuu, että ilman ulkopuolista tukea ei selviä. Jos ongelmainen puoliso ei ole valmis hakemaan apua, on myös pelkästään alkoholistien omaisille tarkoitettuja nimettömiä vertaisryhmiä olemassa ainakin suurimmissa kaupungeissa. Tässä linkkejä monenlaiseen apuun sekä alkoholistille itselleen että omaisille:
Mistä apua? — Päihdelinkki (paihdelinkki.fi)
Apua alkoholismiin | Minnesota-Hoito 0800-04500
Alkoholiriippuvuus – Terveyskirjasto
Päihde- ja mielenterveyspalveluja vastuullisesti | A-klinikka.fi